Blogi
Olohuoneen pöydän uudet kasvot
Henkilökohtaisesti pyrin välttämään uuden ostamista ja kierrättäminen on lähellä sydäntä. Päätin purkaa vanhan pöydän tutkiakseni pystyisikö siitä tekemään modernia ja hieman erilaisempaa versiota pelkistettyyn olohuoneeseemme.
Henkilökohtaisesti pyrin välttämään uuden ostamista ja kierrättäminen on lähellä sydäntä. Päätin purkaa vanhan pöydän tutkiakseni pystyisikö siitä tekemään modernia ja hieman erilaisempaa versiota pelkistettyyn olohuoneeseemme.
Olohuoneen parikymmentä vuotta vanha pöytä alkoi näyttää jo aika kamalalta.
Irrotin jalat ja alatason, hioin pöydän pinnan ja totesin sen täysin käyttökelpoiseksi. Sain ajatuksen ”leijuvasta” pöydästä, jossa jalat olisi valmistettu kirkkaasta akryylistä.
Halusin pöydän kannesta massiivisemman ulkonäöltään. Löysin varastostamme 40 mm vahvaa lankkua, jonka sahasin 40mm leveäksi rimaksi. Ruuvasin nämä alapuolelta kanteen kiinni ja hion pinnan sileäksi. Näin sain pöydän kannen näyttämään huomattavasti jykevämmältä.
Alatason sahasin sirkkelillä pienemmäksi ja hion myös sen.
Pöydän väriä arvoin valkoisen, mustan ja tumman harmaan välillä. Päädyin valkoiseen ja ostin Osmo colorin puuvahaa ”lumi” sävyä. Käsittelin pinnan kahteen kertaan, enkä ollut sävyyn ollenkaan tyytyväinen. Päätin kokeilla mustaa ja ostin Osmo colorin ”nokea”. Levitin värin suoraan edellisen päälle, mutta sävy oli eloton, äärimmäisen synkkä. Kolmanteen vaihtoehtoon, harmaaseen, maalia löytyi valmiina kotoa. Edellisen kesän puuvajan maalausprojektista oli jäänyt Tikkurilan Arctic ”kemiä”. Maalasin pinnan kahteen kertaan ja vihdoin oikea sävy löytyi. Aavistuksen hopeaan taittuva tumman harmaa oli elävä ja pehmeä. Lopuksi vielä lakkasin pinnan kahteen kertaan.
Pöydän jalkojen suunnittelu oli hidasta, koska halusin ne kulmittain ja leveänä. Päätin tehdä pahvista sapluunan, joka osoittautuikin järkeväksi ratkaisuksi. Pelkästään mitoittamalla, kiinnityspaikat olisi jäänyt huomioimatta. Teetätin jalat 15mm paksusta kirkkaasta akryylistä, koska halusin niistä tukevat.
Kokoaminen jännitti, vaikka tiesin, että olin tarkistanut sapluunan moneen kertaan. Ruuvit ja kulmakappaleet olivat vanhasta pöydästä, pultit ja mutterit löytyivät omasta takaa. Pari tuntia ja miestäni hieman vaivaten pöytä saatiin kasaan ja siitä tuli paljon parempi kuin olin toivonut. Siitä tuli moderni leijuva pöytä, eikä kenelläkään muulla ole samanlaista.
Tuija Hahtonen