Jäätiköt sulavat Heidi Stålnacken taiteessa

Kauneutta roskasta

Keskiössä on kokija, tulevaisuuden hahmo, jolle muistot ja mielikuvat meidän tuntemastamme maailmasta ovat vääristyneitä. Niitä värittää maailmanlopun maisema. Luonto näyttäytyy teoksissa roskasta rakentuneina haavekuvina. Teemallisesti synkästä pohjavireestä huolimatta hän pyrkii löytämään kauneutta sieltä, missä sitä tavallisesti ei nähdä. Valo on teoksissa aikojen, menneisyyden ja tulevaisuuden, välistä säteilyä.

Ympäristödystopiat inspiraationa

Sula -installaatio keskittyy tulevaisuutemme kannalta keskeisiin uhkiin, jäätiköiden sulamiseen ja merenpinnan nousuun. Teos kuvaa veden olomuotoja ja liikettä hyödyntäen myös valoa keskeisenä elementtinä. Teos on toteutettu muoviteollisuuden ylijäämämateriaalista. Materiaalina on käytetty akryylia ja polykarbonaattia.

Heidi haastaa itseään jatkuvasti etsimällä uusia materiaaleja, työstötapoja ja näkökulmia taiteen tekemiseen. Tavoitteena hänellä on luoda roskasta kauniita heijastumia luonnosta ja saada katsoja kaipaamaan sitä, mitä ei vielä ole menetetty. Teoksissa murhe, kaipaus ja onni limittyvät toisiinsa.

Sula -installaation Heidi on työstänyt Muovialta saadusta teollisuuden akryylin ylijäämästä eli pleksin palasista. Hän on muovannut muovikappaleita sulattamalla niitä uunissa ja kuumailmapuhaltimella. Eri muovilaadut ja eri paksuiset muovikappaleet sulavat eri tavalla. Työskentely onkin edennyt kokeilemisen ja tutkimisen kautta.

Ominaista Heidin työskentelylle on mieltymys toistoon ja se näkyy myös tässä teoksessa ja teosprosessissa. Teos rakentuu noin kahdeksastakymmenestä osasta, jotka toistavat samaa muotokieltä kuvaten sulavaa jäätä. 

Muovin ja valon dialogi

Ylijäämämuovi on vahvasti läsnä Heidin teoksissa paitsi materiaalilähtöisesti myös ympäristöpoliittisen teeman myötä. Muovi on ristiriitainen materiaali. Samaan aikaan ahdistava ja kiinnostava. Eettisen näkökulman lisäksi Heidiä kiehtoo muovissa sen haastavuus teosmateriaalina. Mieluiten hän kadottaa raaka-aineen alkuperäisen käyttötarkoituksen kokonaan.

Hän työstää muovia leikkaamalla, kiillottamalla ja sulattamalla. Erityisesti Heidiä kiinnostaa läpinäkyvät muovipinnat ja se, miten valo heijastuu niistä.

Sula-installaatiolla Heidi oli mukana MUU Helsinki Contemporary Art Centren Material Light -näyttelykokonaisuudessa. Näyttelyn järjesti Helsingin Kaapelitehtaalla Suomen Valotaiteen seura FLASH ja Taiteilijajärjestö MUU ry. Heidin installaatio nähtiin myös Oulussa osana Material Light -näyttelyä Pohjoisen Valokuvakeskuksen galleriassa.

Heidi haki mukaan näyttelyyn, koska koki, että valosta on tullut hyvin tärkeä ja jopa määrittävä elementti hänen taiteessaan. Kaikki näyttelyn teokset ovat keskenään hyvin erilaisia ja muodostavatkin siten hyvin mielenkiintoisen kokonaisuuden, jota hän on ollut ilolla mukana rakentamassa.