Työkoneiden ikkunoihin kohdistuu rajua ulkopuolista rasitusta. Tukit, oksat, terävät kivet, ketjulenkin osat ja monet muut kovalla nopeudella liikkuvat kappaleet koettelevat ikkunoiden kestävyyttä. Aiemmin työkoneissa on käytetty suojana kaltereita ja karkaistua lasia, mutta nykyään yhä useammin materiaali on kovapintaista polykarbonaattia.

Mitä on polykarbonaatti?

Polykarbonaatti (PC) on lasinkirkas muovimateriaali, jonka merkittävin ominaisuus on sen erittäin hyvä iskunkestävyys. Se on mekaaniset luja ja sitkeä, jonka ansiosta myös sen työstettävyys on helppoa. Polykarbonaatin huono ominaisuus on sen pehmeä pinta, jonka takia materiaali ovat naarmuuntumiselle herkkiä. Lisäksi pinnoittamattomalla polykarbonaatilla on heikko kemikaalien kestävyys. Se liukunee orgaanisiin liuottimiin sekä kestää heikosti amiineja, ammoniakkia ja lipeää. Kemikaalit vahingoittavat polykarbonaatin pintaa aiheuttaen pinnan harmaantumisen sekä heikentää sen iskunkestävyyttä.

Mitä on kovapintainen polykarbonaatti?

Kovapintaisessa polykarbonaatissa pinnalla on ohut pinnoite. Pinnoite suojaa polykarbonaattia naarmuuntumiselta huonontamatta sen läpinäkyvyyttä. Kovapintainen polykarbonaatti kestää tuulilasinpyyhkimet ja muut siihen kohdistuvat rasitukset. Pinnoite suojaa polykarbonaattia myös kemikaaleilta ja UV-säteilyltä. Muutoin materiaalilla on samat iskunkestävät ominaisuudet kuin normaalilla polykarbonaatilla.

Polykarbonaatin historia

Polykarbonaatin ensimmäinen löytäjä oli Munchenin yliopistossa työskennellyt saksalainen Alfred Einhorn vuonna 1898. Löydöstä tutkittiin usean vuosikymmenen ajan, mutta vasta vuonna 1953 se patentoitiin ja vuonna 1955 tuotemerkki ”Makrolon” rekisteröitiin. Samana vuonna, 1955, tuotteelle haki patenttia Yhdysvalloista sekä Bayer, että GE. Bayer aloitti kaupallisen tuotannon 1958 tuotenimellä Makrolon ja GE puolestaan tuotenimellä Lexan vuonna 1960.

Lue polykarbonaatin ominaisuuksista ja työstöstä blogistamme!