Design-leikkuulautojen synty

Leikkuulautoja, eri vahvuisia ja eri värisiä; kalalle sinisiä, lihalle punaisia, maitotuotteille valkoisia jne. Ravintoloille, laitoskeittiöille, teurastamoille ja joskus kalastajille sekä hirvenmetsästäjille. Moneen paikkaan olin leikkuulautoja vuosien varrella myynyt, mutta muoto oli aina sama, kantti x kantti.

Kotonakin olevat laudat olivat tylsiä ja käytön jälkeen ne piti piilottaa kaappiin. Ei niitä esillekään voinut jättää.

Alusta pitäen oli selvää, että leikkuulautojen pitää olla laadullisesti hyviä. Materiaali olisi samaa kuin mitä olin ammattilaisille myynyt, mutta vahvuuden piti olla kotikäyttöön sopiva. Usean testikäytön ja pesukerran jälkeen totesin 1,5cm olevan juuri oikea vahvuus. Se on jämäkkä eikä taivu kovassakaan lämpötilassa astianpesukoneessa.

Ensimmäinen tekemäni lauta oli lehmä. Entisenä maatilantyttönä pidän lehmistä kovasti. Oli mukavaa lähteä toteuttamaan lempieläimeni leikkuulaudan muodossa.

Muotoja on syntynyt monenlaisia

Lehmistä tein sen näköisiä kuin ne olivat lapsuudessani: sarvekkaita, notkoselkäisiä ja utareet maata viistäviä. Näitä lähdin esittelemään ystävilleni. Vastaanotto oli hieman ristiriitainen. Ideasta tykättiin, mutta lehmistä ei niinkään. Mitä ihmettä?

Vuosien varrella muotoja on syntynyt monenlaisia. Suosituimpia ovat mm. kissat, sydämet ja palapelit. Haasteellisimpia ovat olleet eri koirarodut. Näissä olen saanut valtavasti apua ystävältäni, joka harrastuksenaan toimii tuomarina koirakisoissa.

Ehkä koirat eivät ihan sertifikaatteja ansaitse, mutta kuten ystäväni totesi, kauneus on tuomarin silmissä.

Tuija